Pyörätien jatkeena on pidetty suojatietä vaikkei pyörätie jatkuisi risteyksen jälkeen: KKO:1996:125. Ainakin pääpiirteissään. Ym. Nieriäisentien suojatie olevan sikäli “oikein”; pyöräilijä voi pysähtyä, taluttaa yli Nieriäisentien, taluttaa tai ajaa yli Sorvatien; tai kääntyä kuin muut ajoneuvot ajorataa pitkin ja nousta pyörätielle ensimmäisestä soveltuvasta kohdasta. Ei oikein voida lähteä siitä että, vaikkapa, sallimus ajaa mopolla alkaisi tismalleen liikennemerkin kohdalta, vaan ne 2-15 metriä ajoradalta merkin luokse ovat yhtä sallittuja. Vain joissain paikoissa merkki on suojatiemerkin kanssa samassa tolpassa. Tällaista risteyslogiikkaa ei voi kuitenkaan kovin pitkälle venyttää.
Toistaiseksi on aika mahdotonta arvioida aurauksen yleisyyttä eri kevyen liikenteen väylillä - viime talvena Helsingissä aloitettiin snowplowing=yes/no -tagien keräys. Jos valitaan satunnaisesti jokin jalankulkuun ja pyöräilyyn soveltuva ja sallittu väylä, on korkeintaan todennäköisempää että väylä on aurattu jos merkki on 423-425, kuin muutoin merkityllä.
“Ensisijainen” on hieman epäonninen valinta sanamuodoksi (vastaava englanniksikin), kun alkujaan on tarkoitettu “korkeinta sallittua” liikennemuotoa asteikolla jalankulkija-pyörä-hevonen. Tämä implikoi tietynlaista hierarkiaa jossa cycleway on “korkeammalla” kuin footway, joten kevyen liikenteen väylän näköisille, merkittömille tai moottoriajoneuvokielletyille väylille on ainakin ircissä puntaroitu, että yllämainittu footway+bicycle=yes sopisi cyclewayta paremmin jos väylä a) ei johda pyörällä mihinkään (esim. portaat päässä) tai b) on läheisiä vastaavan liikennetarpeen pyöräväyliä huonompi vaihtoehto (kaikissa) liikennesuunnissa (mäkisyys, kapeus). Käytännössä b-kohta kattaa kiemurtelevat puistoväylät joilla et työmatkapyöräilijöitä näkisi.
Pikkuteiden soveltuvuutta autoille arvioitaessa kukaan ei miellä että kaikki autot voivat ajaa samoissa vaikeissa paikoissa, vaan urheiluautot ja maasturit (ja jopa ha.+peräkärry) ymmärretään kyvyttömiksi erilaisten esteiden ohittamiseen - ja silti paras mihin on päästy on hirvitys jota smoothness-tagiksi nimitetään. Yhtälailla polkupyörä = ns. keskivertopyörä keskivertokansalaisen polkemana; noudattaa lakeja eikä yritä pyörällä tunturiin. Tämän alakäsitteinä on sitten kilpapyörä, maastopyörä, peräkärry, nojapyörä. Harmillisesti tätä ei oikein ole yritetty ohjeistaakaan - en osaisi kylmiltään arvioida nojapyörän tai peräkärryn ajamista. Sen parempaa ratkaisua ei liene itsellä kuin hiljalleen alkaa merkata kanttikiviä ja mahdollisia muita ideoita niistä esteistä mitkä näiden alaryhmien etenemiseen vaikuttavat. Sikäli tuo wheelchair=no voi olla aika hyödyllinen monille muillekin käyttäjäryhmille. Lähiympäristöönsä saa jokainen aika vähällä vaivalla merkattua kattavasti jonkin uuden, itseään kiinnostavan tagin.